#Suuntanaomavaraisuus 2022, osa 9

Ekologisuus, hävikin minimointi, kestävän kehityksen tukeminen ja vaihtotalous ovat kunnianhimoisesti kuukauden aiheina niiden tavallisten kuulumisten lisäksi. Ihan tuolla kirjoituksen lopussa kyselen teiltä lukijoilta toiveita ensi vuoden omavaraisuuspostausten aiheiksi.

On siis kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -postausten vuoro, joten hypätään suoraan kuukauden aiheisiin.

Hävikin minimointi

Hävikin minimoinnista tulee usein mieleen ruoka. Tällä kertaa haluan nostaa esille rakennustarvikkeiden hävikin minimoinnin.

Me olemme kunnostaneet vanhoja rakennuksia, remontoineet sukumökillä ja rempanneet useampia asuntoja. Tähän kaikkeen kuluu uskomaton määrä tarvikkeita. Onneksi Kaj on ilmiömäinen löytämään hyviä diilejä tori.fi -sivulta, fb:n markets placesta ja lukuisista muista paikoista. Nämä löydöt ovat yleensä rakennus- ja purkutyömaiden ylijäämää, sellaisia asioita jotka päätyvät helposti jätteeksi.

Olemme valmiita ottamaan tutuilta ja naapureilta heiltä ylijääneitä asioita. Useat hedelmäpuumme ovat aidattu naapurien purkamilla aitaverkoilla. Purettu vuolukivinen liesi muuttui levyiksi jotka me ja lieden entinen omistaja voimme laittaa puuliesiemme päälle. Lisäksi Kaj sahasi purkuvuolukivestä muutaman lattialistan pätkän lieden entiselle omistajalle.

Ylijääneet laudan palat laitetaan taapeliin ja ruuvit ja mutterit laatikoihin, niille kaikille tulee aikanaan käyttöä, se hyvä puoli ikuisessa remontissa on.

Helpoimmat tavat meille hillitä hävikkiä on järkevä ostaminen ja antikonmarittaminen eli tavaroita ei ikinä laiteta hätäisesti pois. Näissä asioissa omien tarpeiden tiedostaminen on tärkeää. Liika hätäily ei myöskään ole paikallaan. Moni vannoo sen nimeen, että jos asiaa ei vuoteen tarvitse sen voi laittaa pois. Näin ei kuitenkaan ole. En ajatellut laittaa sadevesitynnyreitämme pois, vaikka ne viimeiset vuodet ovat olleet yhtä kuivina kuin koppuraksi kuivunut pihamaamme.

Vaihtotalous

Vaihtotalous on meillä suurinta suvun sisällä. Toiseksi eniten vaihtoa tapahtuu muiden omavaraistelijoiden kanssa. Tavarat, taimet, pistokkaat, siemenet, ruoka, vaatteet ja mitä näitä nyt on ovat hyvin liikkuvaisia. Tämä on varmasti se vaihtotalouden helpoin muoto.

Yhteiset tavarat

Sisarukseni ja minä saimme isoisältämme soutuveneen joka poistettiin vanhentuneena pankin kesäpaikasta 80-luvulla. Soutuvene on siitä alkaen ollut sukumökillämme saaressa ja on kaikkien siellä käyvien käytössä.

Meillä on halpistyökaluja ja osalla perheesäni on samaa sarjaa työkaluja. Tämä on ollut näppärää sillä työkalujen lisäksi lainaamme toisillemme niiden akkuja. Hommaa on mukavampi tehdä kun akkuja on tarpeeksi. Työkaluja emme ole tavanneet lainailla kelle vain. Edulliset työkalut maksavat kuitenkin rahaa ja niitä täytyy käsitellä somasti että ne pysyvät hyvinä. Ja valitettavasti meillä on edelleen sen verran rempat kesken, että työkaluja tarvitaan vähän väliä itse.

Huonekalut reissaavat suvun sisällä kodista toiseen. Omaa sisustusta voi säätää tarpeen mukaan niillä tavaroilla, jotka on hankittu sukuun. Kaiken itselle uuden ei tarvitse olla uutta tai edes ostettua.

Yhteiset tavarat eivät sovi kaikkiin tilanteisiin. Kaikissa perheissä ei myöskään ole ollut mahdollista säilyttää ylimääräisiä huonekaluja, mattoja ja leluja. Ymmärrän, että olemme hyväosaisia koska meille tämä on ollut mahdollista.

Niin niistä leluista vielä. Omat leluni, ne joilla leikin lapsena, menivät perheystävien lapsille, jonka jälkeen ne menivät heidän ämmiläänsä (=mummola) ja josta ne sitten palautuivat osittain takaisin kun esikoiseni syntyi -96. Osa leluista palautui vasta iltatähdille. Esikoisen jälkeen osa leluista matkasi äitipuoleni suvun lasten leikkeihin ja sieltäkin ne ovat nyt palautuneet takaisin.

Myös Kajn lapsuudenaikaisia leluja on tallessa ja niilläkin on hänen jälkeensä ollut muita leikkijöitä. Niin ja sitten on niitä leluja joita olemme joskus löytäneet/saaneet ja lahjoittaneet eteenpäin entisen ja nykyisen taloyhtiön kaikkien lasten käyttöön.

Tavaroita lainatessa osa katoaa ja rikkoutuu matkalla ja joskus saat takaisin enemmän kuin laitoit menemään. Ja joskus pääset nauttimaan jonkun muun yhteiseksi lahjoittamasta omaisuudesta.

Nämä ilmaisena saatu soutuvene, lelut joilla leikitään vuosikymmenestä toiseen, osittain yhteiset työkalut ja sen sellaiset vähentävät sitä rahamäärää joka vastaaviin asioihin muuten menisi. Tämä auttaa pienentämään kulutusta ja mahdollisesti lisäämään vaurautta. Nämä asiat vaativat myös tilaa, kestäviä ihmissuhteita ja kaikilla sen verran tasaista elämäntilannetta joka mahdollistaa tämän kaiken.

Mehu

Tämä ei ole vaihdantaa, tämä on yhdessä tekemistä. Tällä kertaa veimme marjoja mehuasemalle kolmesta eri taloudesta. Mehut ja kulut jaettiin toimitettujen marjojen määrän mukaisesti. Joissain asioissa on hyvä yhdistää voimansa, jotta saavutetaan yhdessä hyvä lopputulos. Tällä kertaa mehua sai meidän lisäksemme kaksi sellaista taloutta joilla ei itsellään olisi ollut mehuaseman minimimäärää marjoissa.

Omat mehumme menevät paitsi omaan ja lastemme ystävien käyttöön niin myös vaihdantaan. Luonnollisesti koko suku saa osansa. Sen jälkeen mehuja annetaan heille joilta olemme mahdollisesti saaneet tai saamassa jotain. Ja tietenkin muutama pussi (mehut pakataan mehuasemalla 3 litran hanapusseihin) menee lahjaksi.

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. —-Kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn. 

Ympäristöministeriö

Hyvän elämisen mahdollisuudet itselle ja jälkipolville sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, nämä ovat juuri niitä asioita joita koetamme tehdä omalla pienellä tontillamme.

Tupamme on 1800-luvun alusta. Ilmeisesti ainakin osa sen hirsistä on vielä vanhempaa perua. Sama tilanne on rakennuksella jota kutsumme savusaunaksi, se joka on tuvan kanssa saman kokoinen.

Kunnostamme ja kunnostutamme rakennuksia perinteisin menetelmin. Tarkoitus olisi, että rakennukset pysyisivät hyvinä vähintään saman ajan kuin mitä ne nyt ovat pysyneet.

Tupaa lukuunottamatta kaikki rakennukset ovat talvet kylmillään ja voimme pitää tuvankin kylmillään jos niin haluamme. Meidän ei siis tarvitse käyttää energiaa siihen, että niitä lämmitetään ja silti rakennukset pysyvät kunnossa.

Meillä on myös hyvin niukasti lämpimiä neliöitä käytössämme. Itse tupa on 20 neliötä ja sen veranta on 8 neliötä. Tämä on järkevää hiilijalanjälkeämme ajatellen, sillä me emme asu tuvalla, nämä ovat sinällään turhia ja ylimääräisiä neliöitä.

Sitten se biologinen monimuotoisuus, siihen varmasti jokainen kotitarveviljelijä kiinnittää huomiota. Me tarvitsemme leppäkerttuarmeijaa kirvoja varten, lintuja syömään ötököitä ja maaperän pikkuruisia otuksia auttamaan kasveja kasvamaan.

Meillä on kiviaitaa, risuaitaa, linnunpönttöjä, lahopuuta, monipuolisesti villikasveja (eli rikkaruohoja) ja laajennamme kokoajan myös puutarhakasvien valikoimaa. Koetamme huolehtia siitä, että pölyttäjillä on ravintokasveja pihassamme keväästä syksyyn.

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. 

Ympäristöministeriö

Hyvinvoinnin siirtyminen sukupolvelta toiselle on tietenkin oman jälkikasvun ja heidän kavereidensa opastaminen. Sitä suuremmaksi ponnistukseksi nostan osaltamme (meidän perheen ja Korkealan Heikin perheen) tämän #suuntanaomavaraisuus -sarjan luotsaamisen vuosi toisensa jälkeen.

Meillä ei yksilöinä voi olla kaikkea tietoa, tai emme osaa jakaa sitä oikein, me olemme kuitenkin saaneet avuksemme suuren bloggaajajoukon jakamaan osaamistaan ja ajatuksiaan. Kuukausi toisensa jälkeen lukuisat ihmiset repivät kiireisestä elämästään aikaa ja kirjaavat kokemaansa ylös jakaakseen ja oppiakseen.

Jos viime yö olisi mennyt paremmilla unilla kokeilisin sanaleikkiä jossa miekat on taottu auroiksi ja näppis (kynä) on miekkaa vahvempi. Työyö kuitenkin verottaa liikaa, joten jätän sanaleikkien keksimiset muille.

Elokuussa tapahtunutta

Saimaa

Heinäkuun viimeisinä päivinä veimme marjat mehustamoon ja lähdimme sukuloimaan ja suvun Saimaan mökille. Kävimme Saimaalla useamman kerran ja nautimme ajasta suunnattomasti. Toki valtaosa lomista siellä meni ahkeroidessa, se kuitenkin oli erilaista ja siksi palauttavaa.

Vakituisessa sienipaikassamme oli tehty suuri kaato, joten sienisaalis oli niukka. Kävin lasten kanssa mustikassa ja saimme mukavan saaliin suhteessa käytettyyn aikaan. Pidimme vielä sienten ja marjojen poimimisen kevyenä leikkinä, sellaisena josta jää mukavia muistoja, ei ehkä niinkään saalista.

Olimme yhden illan saaressa yhtäaikaa esikoiseni ja hänen kumppaninsa kanssa, joukon jatkona oli muita sukulaisia. Se oli se ilta kun ukkonen komeasti rytyytti alueen yli ja katkaisi sähköt. Se oli mainio hetki opastaa toisenlaisessa ympäristössä varttunutta sähkökatkojen ja sen sellaisen maailmaan.

Saarimökkeily sähkökatkon aikaan on ankeampaa, silloin pitää raahata ruokatarvikkeet siihen mökkiin jossa on kaasulla toimivat kodinkoneet ja ikuisuuden vanha aurinkosähkösysteemi. Säännölliset sähkökatkot ovat hyvä muistutus siitä, miksei aikanaan luotuja järjestelmiä kannata purkaa, vaan ne tulee pitää käyttökuntoisina.

Sato

Meitä vaivasi kuivuus, kuten koko kesän on tehnyt. Elokuussa rengaskaivo ei enää täyttynyt ja se oli oikea haaste. Porakaivosta otin vettä niille kasveille, joille se oli välttämätöntä.

Kirsikkaluumuista yksi tuotti pienen ja täydellisen puhtaan sadon, kriikunat sen sijaan olivat kaikki toukkaisia.

Elokuussa siemestä esikasvattamani valkoiset kuukausimansikat alkoivat tuottamaan satoa ja kyllä, ne maistuvat ihan yhtä hyviltä kuin punaiset toverinsa. Paras satokausi oli myös kesäkurpitsoilla ja vahapavuilla. Me ihastuimme koko suvun voimalla vahapapuihin ja aiomme laittaa niitä todella paljon enemmän kasvamaan ensivuonna.

Omenasta valkea kuulas teki hyvän sadon, se ei yksinään riittänyt mehuun joten kahvipakettia vastaan saimme noutaa lisää aikaisia kesäomenoita. Omenamehua tuli hyvä määrä.

Marjapensaisiin mehustukselta välttyneet marjat päätyivät pakkaseen ja hilloksi. Meillä syödään todella usein puuroa aamiaiseksi, joten hillolle on käyttöä.

Alapihan perunamaan perunat on nostettu. Onneksi meillä oli yksi runsas kaatosade joka muutti maan aavistuksen pehmeämmäksi. Perunan nosto oli kuitenkin fyysisesti raskasta hommaa. Sato oli kehno, perunat näyttivät saksanpähkinöiltä ja useammassa varressa oli grammamääräisesti vähemmän satoa kuin mitä alkuperäinen siemenperuna oli. Kuivassa savimaassa ei perunakaan kasva.

Alapihan perunamaan tarkoitus oli sadon lisäksi muokata maata, sekään ei ollut erityisen onnistunut suunnitelma, ne perunat kun eivät kasvaneet ja muokanneet maata. Onneksi saamme naapurilta palanutta pollen parasta, niin ensi vuonna tilanne voi olla parempi.

Pihan muokkaus

Olen varmasti kyllästymiseen asti kertonut että jos jostain niin kivistä olemme omavaraisia. Nyt niitä kiviä on kesän mittaan siirrelty paikasta toiseen ja homma eteni elokuun lopussa vauhdilla.

Saimme myös alapihan risuaidan haketettua loppuun, verkkoaitaa emme ole vielä pystyttäneet. Sementin kovaan saveen ei kannata hakata aitatolppia, vaan odotamme syksyn kosteuden pehmittävän maata ennen hommaan ryhtymistä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että meille jäi vielä noin 100 metriä risuaitaa ötökköhotelliksi ja lintujen pesintäpaikaksi.

Syksyllä taimistoilta saattaa tehdä löytöjä. Pihaan tuli uusi atsalea, muutamia perennoja ja kaksi köynnöstä.

Me emme koonneet vielä leikkimökkiä. Katsoimme että kivien siirtelyt sen tulevan paikan luona olisi viisainta tehdä ensin ja vasta sitten koota mökkeröinen paikalleen.

Kaupunkielämä

Kaupunkiasunto koki muutoksia kun rymsteerasimme sen aikalailla uuteen uskoon. Homma oli suuri ja olemme hyvin helpottuneita kun se on ohi. samalla olemme hyvin tyytyväisiä 60-luvun asunnon pohjaratkaisuihin, ne antavat mahdollisuuden monenlaiseen kalustukseen.

Parvekepuutarhan sato on ollut tasaisen niukka, tästä voi syyttää parvekkeen haastavia olosuhteita ja hoidon vähäisyyttä.

Syyskuussa tapahtuu

Lomat on lomailtu ja arki alkoi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että vietän lasten kanssa vähemmän aikaa tuvalla. Kaj sen sijaan viettää siellä öitä ja etäpäiviä. Ratkaisuun on syynä polttoaineen hinta ja oma työni, joka valtaa aikalailla kotimme.

Kaj jatkaa nikkarointia ja kivien kuskausta paikasta toiseen.

Maan pehmennyttä pystytämme verkkoaidan risuaidan tilalle. Ja samalla kun niitä aitaverkkoja käsittelee niin pitää suojata loput puutarhan puut ja pensaat sekä metsään istutetut puut.

Syyskuussa alamme myös miettimään seuraavassa kuussa vuorossa olevia syyskylvöjä, tänä syksynä toivon ajan riittävän niille.

#Suuntanaomavaraisuus 2023 aiheet

Vuosi alkaa olla siinä vaiheessa, että alamme bloggaajaporukalla taas miettimään aiheita ensi vuodeksi. Olisiko sinulla mielessä aihe josta haluaisit lukea ensi vuonna? Tai onko sinulla muita ajatuksia menneistä tai tulavista aiheista?

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/ekomaku/

Nina Sointu https://ninasointu.com/blog/kaverille-kanssa

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-9-ekologisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/09/siemenet-talteen.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-ekologisuus.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21706

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maailma-meidän-jälkeemme

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/09/omavaraisuutta-vuodelle-2022-syyskuu.html

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/09/syyskuun-ensimmainen-maanantai.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16610

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/09/unelmana-omavaraisempi-elama-havikin.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/09/05/syyskuu-22-ekologisuus